Paperitähdet

Turkissa he kutsuivat minua valkoiseksi enkeliksi, ruokinhan katukissatkin.  Suomessa olin hetken Iso Vaalee,  josta yritettiin leipoa seksitähteä. Hetken tähteni tuikkikin,  lopulta kuiskin teatterissa vain pulloon. Se kuunteli kohtaloani.  Runoilijan huomautus. Näyttelijä Kirsti Otsamo sairastui alkoholismiin. 

Vielä sairaudesta vapisevin käsin  piirsin miehiä, joita elämässäni rakastin. En koskaan enää palannut, Enkelten kaupunkiin,  missä sain olla minä,  missä minua ihailtiin. Melkein kuolleena Suomi  minut vihdoin hyväksyi,  sellaisena kuin olin,  minut Touko Laaksosen,  joka Tom of Finlandina tunnettiin. Runoilijan huomautus. Touko Laaksosen, Tom of Finland, on kansainvälisesti tunnettu taiteilija. 

Toden totta, käsi, jolla allekirjoitin rauhan,  kuihtui. Kuihduin muutenkin,  sota tuhosi sen,  mikä minusta oli jäljellä. Elämäni päättyi  juuri kun olin pääsemässä lepoon,  saattojoukkokin oli mukana, sydämeni ei kestänyt surun taakkaa, mutta levosta tuli ikuista,  en enää koskaan nähnyt lakeuksia elossa. Runoilijan huomautus. Kyösti Kallio toimi Suomen presidenttinä talvisodan aikana. 

Makasin viimeiset aikani sairaalassa odottaen kuolemaa. Jos tunnistin enää kuolemaakaan, kun se tuli. Pääni oli ottanut liiaksi iskua,  eikä se sittenkään ollut kova. Häly, hämy ja elämä.  Kaikki kaukana minusta. Minua sanottiin koko kansan runopojaksi,  mieheksi en ehtinyt kasvaa.  Aika loppui kesken,  kuten runoilijoille usein käy. Runoilijan huomautus. Arto Melleri oli palkittu ja tunnettu runoilija. 

Kuolin entisen vaimoni viereen,  muut ihmiset olivat kaikonneet.  En enää ollut Suosikki,  en juhlien järjestäjä ja keskipiste vaan yksin ja sairas. Kirjoitin tähtien tuskasta ja kimalluksesta,  ja sain maistaa niitä myös itse. Mikään pilleri ei auttanut,  kun tyhjyys valtasi elämän,  kun minut siirrettiin ikkunattomaan huoneeseen pois elämästä. Runoilijan huomautus. Jyrki Hämäläinen oli suomalainen viihdepersoona ja Suosikki-lehden pitkäaikainen päätoimittaja.

Äitini oli enkelintekijä, jäi kiinni,  joutui vankilaan, lähti Amerikkaan,  ja sinne jäi. Mieheni kuoli syliini. Surua riitti, harmaa huntu puki minua liian usein. Töitä oli,  enemmän kuin kellään elokuvissa. Milloin olin Hilta, milloin Manta,  milloin Justiina,  rooli oli aina sama. Runoilijan huomautus. Siiri Angerkoski oli työllistetyin Suomen elokuvan kulta-ajan tähdistä. 

Tilkitsin kaikki raot huolellisesti. Enhän halunnut muita vahingoittaa. Sitten avasin kaasun  ja vaivuin tiedottomuuteen. He yrittivät minua pelastaa,  mutta se oli turhaa.  Olin päätökseni tehnyt.  Tuska oli liian suurta kantaa elämäni parhaimpana aikana. Kuolemani oli traagisin roolini,  joista sain niin paljon kiitosta. Runoilijan huomautus. Rauli Tuomi oli sodanjälkeisen ajan lupaavimpia näyttelijöitä, joka teki itsemurhan. 

Kirous. Koko elämän kirous päälläni. Raivo, luonteeni kiivaus,  joka järkeni vei. Nyt lopetan kärsimykseni miekkaan. Tapettavaa ei enää ole.  Kaikki on mennyt.  Tuhotyöni tein,  sen mikä oli tarpeen kostaakseni. Ja miksi?  Miksi oloni on niin tyhjä? Runoilijan huomautus. Kullervo on Kalevalan mielenkiintoisimpia hahmoja. 

Tulin kuuluisaksi täydellisestä kuvasta.  Itse en tuntenut niin.  Minussa oli niin paljon surua,  jota en pystynyt kohtaamaan,  jota en pystynyt turruttamaan pois. Menetin henkeni etsiessäni täydellisyyttä.  He yrittivät kaikkensa pelastaakseen minut,  eivät onnistuneet. Täydellisyyttä ei ollutkaan olemassa, suru oli. Runoilijan huomautus. Olivia Oras oli ensimmäisiä suomalaisia somevaikuttajia. 

Meri katosi, palasi valtavampana kuin koskaan. Emme tienneet mitä tapahtui,  jossain kaukana,  josta emme tienneet. Se nielaisi meidät, meidät kaikki. Meidät yhdessä. Ja se paikka oli niin kaunis. Runoilijan huomautus. Laulaja Aki Sirkesalo perheineen menehtyi Aasian tsunamissa.  

En koskaan palannut Lapinlahteen siltä kävelyltä. Häivähdys punaista ja se oli ohi. Kohtasin sen kuitenkin pystypäin. Tukehduin hitaasti musta peitto sieluni päällä. Minua sanottiin kaikessa lahjakkaaksi. Itse en koskaan tullut toimeen sen neron kanssa,  joka minussa asui. Siihen eivät auttaneet sähköshokit,  eivät onnellisuuspillerit. Sellainen oli Syysprinssin kuolema. Runoilijan huomautus. Kirjailja Harri Sirola teki itsemurhan hyppäämällä metron alle.

Tiesin,  ettei sellaisella kuin minulla olisi paluuta Suomeen. Kuitenkin vielä kerran yritin. Turhaan. Olinhan sieltä jo kerran henkeni edestä paennut. Kukaan ei onnistunut minua tappaa, ihme kyllä,  ei Suomessa, ei Neuvostoliitossa. Olin heille vihollinen, petturi,  koska ideologiani oli väärä, vallankumouksellinen. Neuvostoliitossakin olin menettää henkeni,  koska olin suomalainen, mutta selvisin,  vaimoni ei,  enkä häntä yrittänyt pelastaa. Maksoin kovan hinnan tullakseni  haudatuksi Kremlin muuriin. Kotimaatani en nähnyt koskaan enää. Runoilijan huomautus. Otto-Wille Kuusinen kuului Neuvostoliiton ylimpään johtoon, joka selvisi jopa Stalinin puhdistuksista. 

Lopulta meni ääni. Ei sillä enää laulettu, ei lausuttu. Viimeiset aikani olivat tuskaa. Hintako, jonka elämältä sain,  elämältä, jolta sain paljon. En koskaan halunnut olla erilainen. Tauno vain. Elämä tuli minulle sellaisena, kun se tuli. Lähtöni oli odotettu. Kuolemastanikaan en tehnyt numeroa,  veljen, äidin ja isän luokse vain menin. Runoilijan huomautus. Tauno Palo sairasti ennen kuolemaansa vaikeaa kurkkusyöpää.