Paperitähdet

Hän väitti rakastavansa minua,  haluavansa minut takaisin.  Se mikä on kerran loppunut,  ei voi koskaan palata. Hän ampui minut kuoliaaksi, hakkasi naamani tohjoksi, suuteli minua, kuollutta. Kohotti maljoja,  odottaen poliisia. Mielenhäiriö, he väittävät.  Mielenhäiriö. Runoilijan huomautus. Ex-mies tappoi ex-jääkiekkoilija Janne Puhakan heidän entisessä kodissaan. 

Elämäni päättyi öljyläikkään.  Ihmisiä ja pyöriä sikinsokin. Minä en siitä myllystä elävänä selvinnyt. Läpimurron kynnyksellä. Kaikki jäi kesken. Silloin ei ihmishengellä ollut väliä.  Kisat jatkuivat ja kuolleet katosivat. Minä en koskaan kuolemaa etsinyt,  vaikka ruumisautolla ajoin kisoihin,  ja sellaisella minut Italiasta haettiin. Runoilijan huomautus. Jarno Saarinen on yhä tunnettu moottoripyöräilijälegenda. 

Minä olin Väinö Myllyrinne.  En tiedä, moniko minua enää muistaa,  mutta olin kerran Suomen pisin mies.  Olinko hetken maailmankin? En tiedä, oliko minussa paljoa erikoista, enhän pituudelleni mitään voinut,  mutta ihmisille pituuteni riitti.  Sillähän minä aikani elinkin,  kiersin maailmaa. Mutta oli pituudesta haittaakin,  sairauksia, tuijottelua, mitä tahansa.  En edes mahtunut arkkuuni jalat suorana.  Runoilijan huomautus. Väinö Myllyrinne oli Suomen pisin mies ja on yhä. Noin 250 cm. 

En koskaan tehnyt itsestäni numeroa,  ei minusta ollut huomiosta tappelemaan. Ehkä siksi pääroolit harvoin lankesivat minulle. Surumielisen klovnin roolit riittivät minulle. Työt tein kunnolla, mistään en kieltäytynyt,  vaikka viinalla epäilyksiäni karkoitinkin. Viimeisestä näytöksestä lähdin suoraan sairaalaan,  sillä en halunnut huolestuttaa ketään. Siitä näytöksestä en palannut kotiin.  Runoilijan huomautus. Leo Jokela oli Suomen kansan rakastama sivuosien näyttelijä. 

Katsoin lapsiani silmiin,  heistä niin monta olin menettänyt, jokaista vuoronperään. Puhua en enää voinut,  mutta he tiesivät mitä tarkoitin. Niissä jäähyväisissä ei tarvittu sanoja,  ei kilistelty maljoja,  ei pokattu palkintoja. Evakkotieni Karjalasta oli kuljettu loppuun. Kaiken tein, mikä oli tehtävissä, enemmänkin. Mutta sen minä tiesinkin.  Runoilijan huomautus. Armi Ratia oli karismaattinen Marimekon johtaja ja kansainvälistäjä.  

He sanoivat minua Suomen Mussoliniksi,  kun meissä oli samaa näköä, olin sentään kalterijääkäri. Mutta enhän minä kirjoittanut edes puheitani itse, kabinetteihin minua ei laskettu, enkä tiennyt mitä diktaattori tarkoittaa.  Johtaja olin vain paperilla, humalainen sätkynukke. Pahin johtajani oli viina,  siitä ei edes Jumala minua vapauttanut,  kuolema vain.  Runoilijan huomautus. Vihtori Kosola tunnettiin Lapuan liikkeen johtohahmona julkisuudessa.   

Kuolema oli viimeinen pääroolini,  mutta aplodeja en ollut enää vastaanottamassa. Hautajaisiini olisivat saaneet tulla kaikki,  haudallenikin. Tunnen rakkauden. Pesin ja saatoin eläessäni ihmisiä matkaan,  opin, että kuoltuaan ihminen on pelkkä kuori,  josta sielu on lentänyt pois, jonnekin. Sen voin luvata, ettei elämä kuolemaan pääty.  Se vain muuttaa muotoaan.  Runoilijan huomautus. Näyttelijä Seela Sella oli kansan rakastama näyttelijä. 

Löydyin pakastimesta jäätyneenä. Mitä ilmeisemmin murhattuna. Elämässäni riittikin surua ja draamaa. Kun kuolin, ihmiset jättivät,  minulle kynttilöitä,  sille kadulle, jossa minun oletettiin elävän.  Vaikka enhän minä ollut oikea ihminen,  minähän asuin vain studiossa,  kirjoittajien päässä.  Taru on todellisuutta koskettavampaa,  todempaa surra olematonta. Vaikka kukaan ei tiedä,  kuolinko oikeasti,  sellaista elämä saippuasarjassa on.  Runoilijan huomautus. Elina Taalasmaa oli hahmo Salatut Elämät -sarjassa.

Minua ei haudattu rakkaaseen Korpelaiseen.  Olisi järvi saanut pitää omanaan,  mutta kymmenen päivää etsittiin,  ennen kuin löydettiin. Mutta maasta minä olin tullut, siihen palasin,  siitä kirjoitin,  vaikka sekin yritettiin välillä estää. Ohitse on nyt kirjoittaminen, pelaaminen,  niin ja, juopottelu. Lähdin yhtä näyttävästi kuin kirjanikin. Runoilijan huomautus. Kirjailija Pentti Haanpää hukkui kalastusreissulla.

Minut tunnettiin puliukko-Arskana. Oikea nimeni jätettäköön tästäkin pois. Kuuluisaksi minut teki juorulehti.  Veivät parturiin, muuttumisleikkiin,  mutta enhän minä mihinkään muuttunut,  vaikka kuulemma Helsingin mukavin  puliukko olinkin.  Päivystin Sikalan puistossa,  olin ystävällinen kaikille,  kai se on nykyään erikoista.  Hautaan minut vei maksakirroosi,  oma vika tietysti,  mutta siinä eivät muuttumisleikit auttaneet. Runoilijan huomautus. Puliukko-Arskan teki kuuluisaksi Seiska-lehti.