Paperitähdet

Jäähyväiset Lintukodolle viimeinen katse Tähtitaivaalle kaikki, kipu, suru, pettymys poissa. Jäähyväiset Juhani Aholle,  huutolaispojalle, kirjailijalle.  Runoilijan huomautus. Kirjailija Juhani Aho teki itsemurhan. 

Miksi kertoa totuus,  kun voi kertoa juoruja,  ne myyvät paremmin.  Itselleni olin persialainen ruhtinatar ja rakastajikseni  kelpuutin vain rikkaita ja mahtavia. Tavallinen en ollut,  olin julkkis ennen julkkiksia. En ollut viettelijätär,  miehethän olivat helppoja.  En minä salarakas ollut,  pystypäin kävelin yksin ja miesten kanssa.  Runoilijan huomautus. Tabe Slioor oli ensimmäinen suomalainen seurapiirijulkkis. 

Minut valittiin Suurimmaksi suomalaiseksi. Ei huono saavutus aatelisperheen ongelmapojalta,  häiriköltä, joka ei osannut kunnolla suomea. Ei huono saavutus entiseltä tsaarin upseerilta lahtarikenraalilta tai Suomen pelastajalta, kaikilla oli minusta mielipide. Toisille olin sankari, toisille konna, mutta kaikilla oli minusta mielipide, minusta riitti kaikille. Aika parantaa haavoja ja sota yhdistää. Ratsastan silmillenne joka päivä minulle nimetyllä kadulla,  olen vain vaiti ja katselen teitä. Runoilijan huomautus. Marsalkka Mannerheim lienee kansainvälisestikin tunnetuimpia suomalaisia. 

Minulla riitti murheita enemmän  kuin onnea.  Miten paljon yksi mies voi kantaa. Surusta ja kivusta on suomalainen laulu tehty.  Olin jo sairas, enkä sairaalasta päässyt.  Viimeinen laulu jäi tekemättä.  Aina ei lahjatkaan riitä,  kun kaikki murenee ympäriltä.  Runoilijan huomautus. Jani Wickholm oli suomalainen laulaja. 

En minä mikään Prinsessa ollut  vaan Anna Lappalainen,  sanoin niille viimeisiksi sanoikseni. Prinsessana olo oli vain paljon hauskempaa,  ja Prinsessana kaikki minut tunsivat, toisin kuin Annan kurjan elämän laitoksissa.  Parempi oli oma hovi mielisairaalassa,  omassa palatsissa palvelijoineni, kun kurja lapsuuteni ja äitini,  avioliittoni ja sairauteni.  Prinsessana olin jotain,  en hullu hullujen joukossa,  mutta Anna minä oikeasti olin. Runoilijan huomautus. Anna Lappalainen oli pitkäaikainen Kellokosken mielisairaalan asukas, joka tunnettiin Prinsessana. 

Kerran hyppysissäni oli koko Suomi,  nyt en aina muista omaa nimeäni.  Kuntoni oli erinomainen,  nyt tarvitsen taluttajaa. Kynäni oli terävä,  mieleni nyt tylsä. Kaikki halusivat tavata minut,  nyt vain lääkärit ja hoitajat. Päivällä ja yöllä ei ole eroa, kunhan katselen merelle. Olin Tamminiemen yksinäinen,  kunnes kuolemani minut vapautti. Runoilijan huomautus. Urho Kekkonen kärsi viimeisinä vuosinaan dementiasta. 

Olin näyttelijä,  mutta kukaan ei nähnyt  kuinka minuun sattui. Näyin kaikkialla, mutta kun huusin apua,  kukaan ei kuullut. Minua sanottiin kauniiksi,  mutta jotkut löysivät  minusta vain pahaa. Olin niin hauras,  paperienkeli.  Minullekin kaikki oli liikaa. Runoilijan huomautus. Näyttelijä Jasmin Voutilainen päätyi itsemurhaan. 

Minä jäin, pojat,  kanssanne Taipaleeseen, Tuonelanjokeen,  vaikka jäin eloon.  Kokosin kauneimmat runoni ja se oli siinä.  Ei ole enää mitään sanottavaa. Otin pistoolin, kuten sotilaan kuuluukin,  ja lähdin. Se oli kuppatautisen runoilijan viimeinen päätös. Pojat, en jaksanut odottaa,  olen nyt luonanne,  Tuonelanjoessa,  joka ei koskaan laskenut vapaaksi. Runoilijan huomautus. Runoilija Yrjö Jylhä teki itsemurhan 1950-luvulla.

Olin sotilas. Ammattisotilas.  Legioonalainen. Uuden ajan sankarivainaja. Sodin maailmalla.  Ukraina jäi viimeiseksi.  Kaaduin maan puolesta,  vaikka en ollut siellä kasvanut. En kuulunut mihinkään.  Kotia minulla ei ollut.  Sodassa halusin kotiin  ja kotona sotaan. Tunsin sodassa olevani Aleksi,  sota olin minä. Vihdoin rauha. Runoilijan huomautus. Aleksi Lysander oli suomalainen ammattisotilas, joka kuoli Ukrainan sodassa.

Makasin raiskattuna ja murhattuna kuin roska metsään jätettynä yhä ihmeissäni miksi.  Minun tuskani oli ohitse,  mutta huusin taivaassa kun näin vanhempieni surun  kun he löysivät minut murhattuna. Menetin henkeni vain siksi, että murhaajani halusi raiskata ja tappaa naisen.  Elämäni vietiin vihan vuoksi.  En koskaan saanut viettää häitäni,  nähdä lapsieni kasvavan,  hautajaiset vain. Runoilijan huomautus. Teini-ikäinen Vendi Salminen raiskattiin ja murhattiin. 

Uskoin sotaan ja oikeutukseen.  Uskoin isänmaahan.  Olinhan vielä nuori, naiivikin,  joka uskoi kuriin ja tulevaisuuteen. Ehdin naida morsiameni  vain hetkeä ennen kuin kaaduin.  Silloin olin jo muuttunut mies,  nuori, mutta vanha mies. Koskaan en luovuttanut,  en isänmaata, en kunniaa. En halunnut nähdä tappiota, enkä nähnyt. Vielä kerran pojat! Nyt se ohi. Ei enää.  Runoilijan huomautus.  Jorma Kariluoto oli fiktiivinen hahmo Väinö Linnan Tuntematon sotilas-romaanista. 

Minusta tuli kuuluisa vasta kuoltuani.  Minut nimettiin Maunulan muumiomieheksi. Viruin kuolleena asunnossani  kuusi pitkää vuotta,  presidentitkin ehtivät vaihtua, muumioiduin,  laskuni maksoi sosiaalitoimisto,   ja koska  en luonnollisesti aiheuttanut häiriötä kenellekään,  eikä ruumiini haissut, kukaan ei kaivannut minua. Minusta tehtiin artikkelikin, maan suurimpaan päivälehteen,  jossa kerrottiin,  miksi minua ei kukaan kaivannut,  ja miten hirveä olin.  Asia oli sitä myöten selvä. Runoilijan huomautus. Maunulan muumiomieheksi nimetty vainaja virui kuolleena asunnossaan peräti kuusi vuotta. 

Unelmissa oli helpompaa.  Elämä oli kipua täynnä,  unelmissa ei ole rumuutta,  ei yksinäisyyttä. Haaveissa ei tuska tunnu,  pilvien taakse pääsee piiloon. Unelmissa oli niin paljon helpompaa. Runoilijan huomautus. Rauli "Badding" Somerjoki oli yksi rakastetuimmista kotimaisista artisteista. 

Minun nimeni oli Sirpa Lane.  Se ei ollut oikea nimeni.  Se keksittiin, kun minut löydettiin. Se oli rooli, jota esitin. Olin tähti Euroopassa,  mutta Suomessa minua ei tuntenut kukaan. Vadim ylisti minua jumalattareksi, sen miehet osaavat, uudeksi Brigitte Bardotiksi. Mutta ei minusta Bardotia tullut, näyttelin huonoissa elokuvissa,  eikä niitä arvostanut kuin aika, eikä Suomessa tuntenut minua kukaan. Urani kuihtui samalla  kun kehoni hyökkäsi minua vastaan. Runoilijan huomautus. Sirpa Lane, oik. Sirpa Salo oli suomalainen B-elokuvien tähti. Hän kuoli AIDSiin.

En olisi uskonut,  että melkein kuurosta  naisen hylkäämästä miehestä tuli sankari.  Että minusta vielä.  Pystyin siihen. Minä pystyin.  Vaikka siihen ei uskottu.  Minä joka pikkupoikana  luin Vänrikki Stoolin tarinoita, enkä kotimaatani nähnyt. Luoti sydämeeni oli palkinto. Surmasin itse Bobrikovin. Nyt olen sankari.  Nyt saa rakkauteni katua. Nyt minut muistavat kaikki.  Runoilijan huomautus. Eugen Schauman surmasi vihatun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. 

Sen piti olla hauska ilta.  Ja olihan se. Tanssittiin.  Humalluin liikaa,  mutta ei se olisi saanut olla syy,  kuten minulle kävi.  Tarjoilijatar kadonnut,  otsikot kertoivat, olin jäätyneenä  alusvaatteissani pellolla,  raiskattuna moneen kertaan. Olin Inga Mylläri,  miesjoukon leikkikalu,  miksi he olivat minulle niin pahoja? Ehkä oli hyvä,  etten jäänyt kestämään  miehille kuuluvaa häpeää. Runoilijan huomautus. Bussikuskit raiskasivat joukolla Inga Myllärin. Hän löytyi jäätyneenä pellolta.