Paperitähdet

Minun nimeni oli Sirpa Lane.  Se ei ollut oikea nimeni.  Se keksittiin, kun minut löydettiin. Se oli rooli, jota esitin. Olin tähti Euroopassa,  mutta Suomessa minua ei tuntenut kukaan. Vadim ylisti minua jumalattareksi, sen miehet osaavat, uudeksi Brigitte Bardotiksi. Mutta ei minusta Bardotia tullut, näyttelin huonoissa elokuvissa,  eikä niitä arvostanut kuin aika, eikä Suomessa tuntenut minua kukaan. Urani kuihtui samalla  kun kehoni hyökkäsi minua vastaan. Runoilijan huomautus. Sirpa Lane, oik. Sirpa Salo oli suomalainen B-elokuvien tähti. Hän kuoli AIDSiin.

En olisi uskonut,  että melkein kuurosta  naisen hylkäämästä miehestä tuli sankari.  Että minusta vielä.  Pystyin siihen. Minä pystyin.  Vaikka siihen ei uskottu.  Minä joka pikkupoikana  luin Vänrikki Stoolin tarinoita, enkä kotimaatani nähnyt. Luoti sydämeeni oli palkinto. Surmasin itse Bobrikovin. Nyt olen sankari.  Nyt saa rakkauteni katua. Nyt minut muistavat kaikki.  Runoilijan huomautus. Eugen Schauman surmasi vihatun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. 

Sen piti olla hauska ilta.  Ja olihan se. Tanssittiin.  Humalluin liikaa,  mutta ei se olisi saanut olla syy,  kuten minulle kävi.  Tarjoilijatar kadonnut,  otsikot kertoivat, olin jäätyneenä  alusvaatteissani pellolla,  raiskattuna moneen kertaan. Olin Inga Mylläri,  miesjoukon leikkikalu,  miksi he olivat minulle niin pahoja? Ehkä oli hyvä,  etten jäänyt kestämään  miehille kuuluvaa häpeää. Runoilijan huomautus. Bussikuskit raiskasivat joukolla Inga Myllärin. Hän löytyi jäätyneenä pellolta.