Paperitähdet

Hyvä on olla, kun on nolla,  kirjoitin viimeiseen viestiini.  Ja päätin päiväni. Ei sitä elämää olisi kannattanut jatkaa. Kaikki oli mennyt.  Rahat, omaisuus, kaikki.  Pätkä ei naurattanut enää kansaa, eikä minuakaan,  mutta leivässä Pätkä piti. Ehkä ylhäällä naurettiin taas. Runoilijan huomautus. Masa Niemi teki itsemurhan. Hänet muistetaan parhaiten Pekka Puupää-elokuvista. 

Irwin Goodmanina olo oli töistä kovin, ei ihme, että happi loppui ja sydän. Esitin Irwiniä kaikkialla,  varsinkin humalaisille kapakoissa. Olin niin kuin he, vaikka en ollut. Sitä tein viimeiset vuodet,  kun siitä taas maksettiin ja minua haluttiin. Mutta vielä kerran  sain nousta muutkin kuin kotiportaat,  kanveesista ylös, olla Irwin. Voimat eivät vain riittäneet. Se mikä kuoli, oli Antti Hammarberg,  ja se kuoli kauan ennen Irwiniä.  Irwin ei kuole koskaan,  se elää ilman Anttiakin.

Jotkut jäävät sivuosaan, vaikka olisivat hyviä kaikessa. Tein lukemattomia rooleja,  mutta en koskaan pääosassa.  Lauloin protestia, hyppäsin pellenä,  sekoilin sörsselsöninä, aina muiden varjossa, toin paljon iloa muille,  mutta minua vedätettiin. Niin. Olin hauska mies,  joka kuoli köyhänä. En saanut palkintoja, eikä minua juhlittu,  vaikka suunnittelin patsaankin. Runoilijan huomautus. Simo Salminen oli suomiviihteen aliarvostettu monilahjakkuus.