Paperitähdet

Minut äänestettiin sanomalehdessä  Suomen synkimmäksi runoilijaksi.  Mutta eihän elämäni ollut helppo,  vekseleitä, köyhyyttä,  mutta sellaisena maailman näin,  että elämässä olisi jotain suurta. Minun runoissani tehtiin sankaritekoja,  mutta omaa elämääni en osannut elää.  Kuolinkin hourulassa,  minullekin suosio tuli liian myöhään.  Runoilija Kaarlo Kramsu äänestettiin Suomen synkimmäksi runoilijaksi. Hän kuoli mielisairaalassa.

Annoin haastattelun.  Vuosia sitten. Yritin itsemurhaa.  Kerroin toimittajalle,  etten sitä oikeasti olisi tehnyt.  Kerroin, kuinka paljon on suunnitelmia,  kuinka petyin rakkaudessa. Aina. Mutta tein sen sittenkin. Itsemurhan. Vuosia myöhemmin.  Vierailtuani  kuolleen siskoni haudalla monia kertoja. Unelmani eivät toteutuneet,  Viimeinen rakkaus kannusti itsemurhaan, todellisuus ei riittänyt,  olen poissa.  Runoilijan huomautus. Tosi-tv-kasvo Jasmine Tukiainen teki itsemurhan.  

Minun nimeni oli Martta Koskinen, ammatiltani olin ompelija,  vallankumouksellinen,  yhden luokan koulua käynyt. Kun minut ammuttiin maanpetoksesta,  en tiennyt olevani viimeinen teloitettu nainen. Huusin kuolemaa Mannerheimille, Rytille ja Tannerille.  Näin sen silloin tarpeelliseksi,  kun minusta tuli elävä maali ampumaradalla. Minua ei saatu koskaan murtumaan kuulusteluissa,  muut kyllä murtuivat ja siksi kuolin. Koskaan en hylännyt aatetta,  en tovereitani,  lepään nytkin yhteisessä haudassa. Katkera en ollut mistään,  ja minun puolestani ei tarvinnut kostaa. Runoilijan huomautus. Martta Koskinen oli viimeinen teloitettu nainen Suomessa. 

En koskaan halunnut olla heikko,  halusin olla Viikinki. Sellainen minusta tuli,  kuten lopulta heikkokin. Se oli pahinta mitä tiesin. Ei enää koskaan toisten armoilla, kuten lapsena. Ei enää sukkeluuksia, kaikki teetti työtä.  Minähän olin kaikkea,  pelle, portsari ja parlamentaarikko, mutta puliukoksi en sentään halunnut.  En halunnut olla heikko,  en enää uudestaan. Runoilijan huomautus. Tony Halme oli median moniottelija, joka teki itsemurhan.

Jos jotain kadun  en koskaan antanut itseni rakastaa,  rakkaus oli minulle aivan liian vaikeaa,  halusin sen olevan puhdasta,  mutta mielessäni se oli likaista, minä olin likainen, syntinen. Tunteeni olivat vääriä,  niitä oli liikaa. Tieni loppui,  ennen kuin annoin itseni rakastaa. Runoilijan huomautus. Runoilija Uuno Kailas kuoli nuorena tuberkuloosiin kuten moni muukin runoilija.

Minua sanottiin varkaaksi ja huijariksi.  Olinhan minä varas ja huijari.  Mutta olisivatko solvaajani luoneet itsensä kuten minä,  Minna Craucher, seurustellut ja rakastellut kerman kanssa,  niin se olin minä,  Maria Lindell,  jolle oli niin vähän syntymässä annettu,  siksi minä otin itse sen minkä halusin,  kunnes solmuja oli liikaa avattavaksi. Runoilijan huomautus. Minna Craucher, oikealta nimeltään Maria Lindell oli seurapiirihahmo, joka murhattiin 1930-luvulla.   

Minussa asui pahuus,  jota en voinut hillitä. Olin Suomen vihatuin mies,  Jammu-setä, namusetä, ruma hirviö ja peto. Minusta varoiteltiin,  mutta ei riittävästi. Minulta vaadittiin katumusta,  en osannut, koskaan en sitä niille antanut. Jos se jotain lohdutti,  kuolin yksin ja piestynä,  raajarikkona mielisairaalassa. Vapautta en koskaan nähnyt,  pysyin lukkojen takana,  mutta pahuus säilyi minussa,  olin siihen syntynyt. Runoilijan huomautus.  Jammu-setä eli Veikko Siltavuori oli yksi Suomen vihatuimmista seksuaalirikollisista. 

Minä sanoin juovani itseni hautaan,  niin myös tein. Viha ja ahdistus eivät sittenkään helpottaneet, kaikki oli lopulta liikaa. Halusin nähdä mitä on toisella puolella,   niin myös tein. Eihän kaikki voinut olla tässä,  eihän? Runoilijan huomautus. Alexi Laiho oli yksi arvostetuimmista metallikitaristeista.

Oli se hyvä, että kuolin, vaikka elämäni olisi ollut totta. Laiskottelulle ja velttoilulle ei ollut enää sijaa. Ei myöskään hulluille ideoille,  rikkinäiselle verkkopaidalle,  vanhoille pussihousuille, naisten vikittelylle,  kaikenlaisille seikkailuille, ja vaimon että appiukon ärsyttämiselle. Ei tullut perintöä vuoristoneuvokselta,  eikä tyhjätaskusta presidenttiä.  Johtaja Uuno Turhapuroa ei enää ole. Kaikki ei ole enää mahdollista. Runoilijan huomautus. Uuno Turhapuro on yksi rakastetuimmista fiktiivisistä hahmoista. 

En elänyt aikaani varten.  Elin sielussani,  ruumiini ei ollut elämistä varten. Minä elin tulevaisuutta varten.  Tiesin, että minulla olisi tulevaisuus.  Minun piti kuolla ensin.  Runoni olivat vääränlaisia omassa ajassani,  mutta oikeanlaisia toisessa.  Ruumiini tuhoutui vähä vähältä  ennen kuin ehdin edes elää.  Köyhyys, nälkä, edes sota,  eivät estäneet minua kirjoittamasta,  sillä kirjoitin sellaisia aikoja varten,  joita ei vielä ollut.  Runoilijan huomautus. Runoilija Edith Södergran kuoli nuorena tuberkuloosiin, kuten niin moni muukin aikalaisensa.   

Lauluni ei koskaan vaiennut,  se vain vaimeni ja hiipui,  siihen tuli säröjä,  joita en koskaan saanut kurottua umpeen. Olen väsynyt vastoinkäymisistä, en jaksa. En yksinäisyydestäni ketään tuomitse, heillä oli siihen syynsä. Hopeinen kuu ei enää luokseni tuu,  toimittajat kyllä,  utelias kansa, tapaamaan väsynyttä Virtaa,  kuulemaan mitä minulla oli,  mitä minulla ei voi enää olla.  On aika mennä.  Runoilijan huomautus.  Olavi Virta on yhä yksi kansan rakastamista tulkitsijoista. 

Kaikki tunsivat Kikan,  mutta Kirsistä halusi tietää harva. He eivät tunteneet Kirsiä, olin heille vain Kikka-bimbo,  jolla ei ollut tunteita ja jolle saattoi sanoa mitä tahansa. Vakava Kikka ei saanut olla,  kelpasi viihdyttämään ja kiihdyttämään.  Sitten aika loppui kesken,  Kirsi meni, Kikka elää.  Runoilijan huomautus.  Kikka, oik. Kirsi Viilonen oli ja on yksi rakastetuimmista kotimaisista artisteista. 

Hyvä on olla, kun on nolla,  kirjoitin viimeiseen viestiini.  Ja päätin päiväni. Ei sitä elämää olisi kannattanut jatkaa. Kaikki oli mennyt.  Rahat, omaisuus, kaikki.  Pätkä ei naurattanut enää kansaa, eikä minuakaan,  mutta leivässä Pätkä piti. Ehkä ylhäällä naurettiin taas. Runoilijan huomautus. Masa Niemi teki itsemurhan. Hänet muistetaan parhaiten Pekka Puupää-elokuvista. 

Ensiksi he sanoivat  minun kuolleen tapaturmaisesti, kaikki kun tiesivät  etten ollut enää tähtien suosikki. Ei se mikään tapaturma ollut, kaikesta meni pohja vuosia sitten,  jo silloin sydämeni kuoli,  se vain löi viimeisen kerran, kun istuin nojatuolissani takki päällä.  Olinhan lähdössä pois,  pois tästä maailmasta. Hiihto oli minulle ja kansalle pyhää,  sitä ei rangaistuksetta petetty. Runoilijan huomautus. Mika Myllylä oli suomalaisen hiihdon legenda ja on yhä.

Ystävät ilmestyivät  auttamaan vasta kuolemani jälkeen. Niin minullekin kävi. Kun viruin yksin ja piestynä kielitaidottomana Espanjassa,  edes laulu ei minua auttanut.  Se oli minut aina pelastanut mutta enää kelpasin laulamaan  vain humalaisille itsekin humalassa,  ja juomisenikin oli jo vitsi. Olet kaikkien ystävä vasta sitten kun olet kuollut.  Runoilijan huomautus. Iskelmätähti Jamppa Tuominen menehtyi Espanjassa 1998.