Paperitähdet

Kerran hyppysissäni oli koko Suomi,  nyt en aina muista omaa nimeäni.  Kuntoni oli erinomainen,  nyt tarvitsen taluttajaa. Kynäni oli terävä,  mieleni nyt tylsä. Kaikki halusivat tavata minut,  nyt vain lääkärit ja hoitajat. Päivällä ja yöllä ei ole eroa, kunhan katselen merelle. Olin Tamminiemen yksinäinen,  kunnes kuolemani minut vapautti. Runoilijan huomautus. Urho Kekkonen kärsi viimeisinä vuosinaan dementiasta. 

Jos jotain kadun  en koskaan antanut itseni rakastaa,  rakkaus oli minulle aivan liian vaikeaa,  halusin sen olevan puhdasta,  mutta mielessäni se oli likaista, minä olin likainen, syntinen. Tunteeni olivat vääriä,  niitä oli liikaa. Tieni loppui,  ennen kuin annoin itseni rakastaa. Runoilijan huomautus. Runoilija Uuno Kailas kuoli nuorena tuberkuloosiin kuten moni muukin runoilija.

Minua sanottiin salaperäiseksi. En itsekään enää muista, mitä olin. Vaikka välillä muistan kaikki ennen,  mutta en mitä söin aamiaiseksi. Muistan laulaneeni.  Niin monella kielellä,  niin hyvin,  vaikka pelkäsin esiintyä. Muistan aplodit. Sen kauhean jännityksen ennen esiintymistä. Mutta en muista enää, ketä rakastin. Mutta muistan laulaneeni, sen muistan aina. Runoilijan huomautus. Laulajatar Carola sairastui varhain Alzheimerin-tautiin, johon menehtyi vain 56-vuotiaana.