Lauluni ei koskaan vaiennut

Lauluni ei koskaan vaiennut, 
se vain vaimeni ja hiipui, 
siihen tuli säröjä, 
joita en koskaan saanut kurottua umpeen.
Olen väsynyt vastoinkäymisistä, en jaksa.
En yksinäisyydestäni ketään tuomitse,
heillä oli siihen syynsä.
Hopeinen kuu ei enää luokseni tuu, 
toimittajat kyllä, 
utelias kansa,
tapaamaan väsynyttä Virtaa, 
kuulemaan mitä minulla oli, 
mitä minulla ei voi enää olla. 
On aika mennä. 

Runoilijan huomautus. 
Olavi Virta on yhä yksi kansan rakastamista tulkitsijoista.