Paperitähdet

Minä menetin paljon.  Kolme poikaa sodissa,  kaksi veljeä vallankumouksessa,  vaikka minun piti kuolla. Se oli hinta siitä,  että sai olla oman itsensä herra.  Se oli sellainen hinta,  että ei sitä sydän kestänyt,  mutta maa jäi minulle. Runoilijan huomautus. Akseli Koskela on Täällä Pohjantähden alla -kirjan keskushahmo. 

Minun hautakiveäni on enää turha etsiä,  se on viety 300 muun mukana tien täytteeksi. Toisin kun kaikkien mahtavien ja rikkaiden,  jota näyilläni palvelin,  kuten kerjäläisiäkin. Mutta ruumiinihan siellä vain oli, minulle elämällä ja kuolemalla ei ollut rajaa.  Sieluni lentää minne lentää. Runoilijan huomautus. Aino Kassinen oli suomalainen selvänäkijä. 

Kuolin viidakossa  kaukana Karjalan korvista vieraan maan armeijassa. Kun luuni oli löydetty,  niitäkään ei haudattu Suomeen. Taistelin kolmen maan armeijassa,  kotia minulla ei ollut missään. Sota oli minun kotini. Kotimaani ei minua enää kaivannut  halusi minusta eroon tai vankilaan. Ottajia kelpo sotilaalla riittää aina. Sellaisella, joka hyökkää ensiksi. Runoiljan huomautus. Lauri Törni, myöhemmin Larry Thorne, on yksi kuuluisimmasta suomalaisista sotasankareista. 

Minusta tuli enkeli,  kasvot viattomille uhreille,  joita sodassa tuli. Sota vei minut,  ennen kuin ehdin turvaan. Mustat linnut taivaalta tappavine munineen. Voi miksi? Mikä sellainen sota on,  joka satuttaa lapsia? Runoilijan huomautus. Armi Metsäpelto kuoli Helsingin ensimmäisissä pommituksissa talvisodassa. 

Vieläkin ne tuovat kossupullojaan haudalleni, Euroopan parhaalle näyttelijälle.  En minä sellaisesta välitä, mutta olin kansan mies. Sydämeni kesti niin kauan kuin se kesti,  sen tiesin jo lapsesta lähtien. Nautin elämästä,  miksi en olisi nauttinut,  kun tiesin, ettei se kestäisi kauan.  Aavistelin että näin kävisi. Mutta sääli, hommia olisi ollut,  mutta väsytti niin hirveästi. Runoilijan huomautus. Näyttelijä Matti Pellonpää menehtyi sydänkohtaukseen.

Kaikki vuodet hukkasin kovuuteen ja katkeruuteen. Rakastin sellaista,  mitä ei koskaan ollutkaan. Vaadin sellaista,  mitä en tarvinnut.  Halveksin niitä, jotka minua rakastivat. Ja kaiken sain. Akusti oli, eikä häntä enää ole.  Akustia rakastivat kaikki,  minua ei kukaan. Tein sen itse. Runoilijan huomautus. Heta Niskavuori on Niskavuori-saagan keskushenkilöitä. 

Minun kohtaloni olit tulla murhatuksi. Toisella kerralla se onnistui. Näin täytyi käydä.  Olinhan tappanut veljeni. Se oli vain karman laki. He kutsuvat minua eksentrikoksi,  mystikoksikin, Joinhan omaa spermaani,  puhuin omituisia,  että olin valaistunut Intiassa huumeista. Ei elämäni ollut valhetta. Se oli näytös, jossa en ole mukana. Runoilijan huomautus. Ior Bock muistetaan muun muassa Lemminkäisen temppelin etsinnöistä. 

Tunsin kaikki rikkaat, he ostivat taulujani. Tunsin kaikki köyhät, heistä sain aiheeni. Tunsin presidentin, hän kävi saunassani. Tunsin kuuluisat, he halusivat kuviin kanssani. Mutta rakkaus. Se ei asunut luonani. Rakkautta en vain saanut,  siitä tauluni kertoivat. Rakkaus vain vieraili, poistui sitten. En sellaista rakkautta saanut, en silloin. Runoilijan huomautus. Reidar Särestöniemi on kuuluisimpia suomalaisia taiteilijoita. 

Remu kielsi minua kuolemasta.  Kuolin kuitenkin.  Edes Remu ei ole kuolemaa vahvempi. Eihän se mikään ihme ollut,  join sisuskaluni. En oikein saanut kiinni elämästä,  en Ganesien jälkeen. Minä olin niin kiinni siinä.  It´s sweet rock and roll. Runoilijan huomautus. Cisse Häkkinen oli Hurriganesien basisti. 

Minä valmistelin sitä pitkään.  Mahdotonta siitä oli perääntyä. Ei sen jälkeen kun kaikki oli julkista. Oli vain uskallettava. Ensimmäisen laukauksen jälkeen kaikki helpottui. Sitten toimin kuin kone. Nyt kaikki tietäisivät nimeni.  Enää minua ei painettaisi. Näin tekoni oikeaksi. Niin minun on pakko uskoa. Eivät he merkinneet minulle mitään.  En minäkään heille. Runoilijan huomautus. Pekka-Eric Auvinen muistetaan Jokelan kouluampumisista. 

Mitä sitten,  jos vanhoillani päivilläni  halusin seuraa nuorista ja kauniista,  näyttää kauniilta,  niin kauan kuin se oli mahdollista?  Se oli joillekin liikaa, olin diiva. Huomautan. Suuri diiva. Diivojakin kun riittää. Mutta lausuisivatko he Maamme-laulun  niin kuin minä lausuin,  kahdella kielellä. Eivät. Kaikki eivät ymmärrä elää tragediaa. Runoilijan huomautus. Ella Eronen oli suuri suomalainen näyttelijätär.  

Halusin jättää ukkometson,  en elämääni. Elämäni oli aiemminkin katkolla,  mutta nyt oli viimeinen kerta.  Katkenneita kylkiluita ja syöpä. Minulla oli enää yksi toive: halusin jouluksi kotiin,  sinne pääsin. Ukkometso saa nyt olla joku muu. Runoilijan huomautus. Muusikko Pate Mustajärvi menehtyi syöpään kotonaan.  

Kaikki, jotka rakastin ovat kuolleet. Nalle, iäisyys sitten,  Leevikin, kaikki ovat poissa.  Minä yksin elän, vanhana naisena,  jota Jumala ei korjaa pois. Kuka olisi uskonut,  että näin käy,  sillä elämällä, jota elimme. Mutta sen tiedän,  meidän aikamme on ohi. Kai kärsimykselläni oli joku merkitys, ja elinhän minä. Runoilijan huomautus. Kirjailija L. Onerva kuoli lähes 90-vuotiaana. Paljon vanhempana kuin rakastajansa.  

Olin Arvo Parkkila, juoppojen kuningas ja auttaja. Monet nostin katuojasta  poimin lehtilaatikoista,  ruokin ja pesetin,  sillä ketään muuta ei heillä ollut, eikä kukaan muu välittänyt. Juoppo olin itsekin,  katuja kiersin,  nukuin missä milloinkin, kunnes lopetin.  Ymmärsin,  minun täytyy auttaa muita, kohtalotovereita. Työni jäi kesken,  niin se aina jää,  mutta patsaan minulle pystyttivät.  Runoilijan huomautus. Arvo Parkkila tunnettiin asunnottomien alkoholistien auttajana.

Minä olin surullisin Miss Suomi.  Niin he kirjoittivat minusta.  Lähdinhän itse tästä maailmasta melkein häitteni jälkeen. Mutta miten he voisivat tietää  kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen miksi tein niin. Kauneus ei tarkoita onnea ei kerro sydämelle  kuinka olla onnellinen.  Runoilijan huomautus. Miss Suomi 1967 Ritva Lehto teki itsemurhan. 

Olin viimeiset hetkeni  näytteillä  kuin peto häkissä.  Sehän se minä olinkin,  kun pyövelikään  ei tehnyt minusta selvää vaan jätti mädäntymään  tähän viheliäiseen kuoppaan. Enhän minä tappamiani laskenut he sattuivat vain tielleni väärään aikaan.  Oman äitinikin tapoin, siskonkin. Näin käy kun saa kupan syntymälahjaksi merkitty syntymästään saakka. Vitsaa ja vihaa, sitä oli elämäni,  ja sitten ne vain sattuivat tielleni. Runoilijan huomautus. Juhani Aataminpoika oli sarjamurhaaja, joka kuoli Suomenlinnassa 1800-luvulla.