Minä jäin Tuonelanjokeen

Minä jäin, pojat, 
kanssanne Taipaleeseen,
Tuonelanjokeen, 
vaikka jäin eloon. 
Kokosin kauneimmat runoni
ja se oli siinä. 
Ei ole enää mitään sanottavaa.
Otin pistoolin, kuten sotilaan kuuluukin, 
ja lähdin.
Se oli kuppatautisen runoilijan viimeinen päätös.
Pojat, en jaksanut odottaa, 
olen nyt luonanne, 
Tuonelanjoessa, 
joka ei koskaan laskenut vapaaksi.

Runoilijan huomautus. Runoilija Yrjö Jylhä teki itsemurhan 1950-luvulla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jotkut jäävät sivuosaan

Jotkut jäävät sivuosaan, vaikka olisivat hyviä kaikessa. Tein lukemattomia rooleja,  mutta en koskaan pääosassa.  Lauloin protestia, hyppäsin pellenä,  sekoilin sörsselsöninä, aina muiden varjossa, toin paljon iloa muille,  mutta minua vedätettiin. Niin. Olin hauska mies,  joka kuoli köyhänä. En saanut palkintoja, eikä minua juhlittu,  vaikka suunnittelin patsaankin. Runoilijan huomautus. Simo Salminen oli suomiviihteen aliarvostettu monilahjakkuus. 
Lue lisää

Sydämeni löi viimeisen kerran

Ensiksi he sanoivat  minun kuolleen tapaturmaisesti, kaikki kun tiesivät  etten ollut enää tähtien suosikki. Ei se mikään tapaturma ollut, kaikesta meni pohja vuosia sitten,  jo silloin sydämeni kuoli,  se vain löi viimeisen kerran, kun istuin nojatuolissani takki päällä.  Olinhan lähdössä pois,  pois tästä maailmasta. Hiihto oli minulle ja kansalle pyhää,  sitä ei rangaistuksetta petetty. Runoilijan huomautus. Mika Myllylä oli suomalaisen hiihdon legenda ja on yhä.
Lue lisää

Olet kaikkien ystävä vasta kun olet kuollut

Ystävät ilmestyivät  auttamaan vasta kuolemani jälkeen. Niin minullekin kävi. Kun viruin yksin ja piestynä kielitaidottomana Espanjassa,  edes laulu ei minua auttanut.  Se oli minut aina pelastanut mutta enää kelpasin laulamaan  vain humalaisille itsekin humalassa,  ja juomisenikin oli jo vitsi. Olet kaikkien ystävä vasta sitten kun olet kuollut.  Runoilijan huomautus. Iskelmätähti Jamppa Tuominen menehtyi Espanjassa 1998. 
Lue lisää