Todempaa surra olematonta (Elina Taalasmaa)

Löydyin pakastimesta jäätyneenä.
Mitä ilmeisemmin murhattuna.
Elämässäni riittikin surua ja draamaa.
Kun kuolin, ihmiset jättivät, 
minulle kynttilöitä, 
sille kadulle, jossa minun oletettiin elävän. 
Vaikka enhän minä ollut oikea ihminen, 
minähän asuin vain studiossa, 
kirjoittajien päässä. 
Taru on todellisuutta koskettavampaa, 
todempaa surra olematonta.
Vaikka kukaan ei tiedä, 
kuolinko oikeasti, 
sellaista elämä saippuasarjassa on. 

Runoilijan huomautus. Elina Taalasmaa oli hahmo Salatut Elämät -sarjassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä olin vankien ystävä (Mathilda Wrede)

Olin ystävällinen kaikille (Puliukko-Arska)