Lopulta meni ääni (Tauno Palo)

Lopulta meni ääni.
Ei sillä enää laulettu, ei lausuttu.
Viimeiset aikani olivat tuskaa.
Hintako, jonka elämältä sain, 
elämältä, jolta sain paljon.
En koskaan halunnut olla erilainen.
Tauno vain.
Elämä tuli minulle sellaisena, kun se tuli.
Lähtöni oli odotettu.
Kuolemastanikaan en tehnyt numeroa, 
veljen, äidin ja isän luokse vain menin.

Runoilijan huomautus. Tauno Palo sairasti ennen kuolemaansa vaikeaa kurkkusyöpää. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä olin vankien ystävä (Mathilda Wrede)

Olin ystävällinen kaikille (Puliukko-Arska)

Todempaa surra olematonta (Elina Taalasmaa)