Ja käteni kuihtui (Kyösti Kallio)

Toden totta, käsi, jolla allekirjoitin rauhan, 
kuihtui.
Kuihduin muutenkin, 
sota tuhosi sen, 
mikä minusta oli jäljellä.
Elämäni päättyi 
juuri kun olin pääsemässä lepoon, 
saattojoukkokin oli mukana,
sydämeni ei kestänyt surun taakkaa,
mutta levosta tuli ikuista, 
en enää koskaan nähnyt lakeuksia elossa.

Runoilijan huomautus. Kyösti Kallio toimi Suomen presidenttinä talvisodan aikana. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jotkut jäävät sivuosaan

Jotkut jäävät sivuosaan, vaikka olisivat hyviä kaikessa. Tein lukemattomia rooleja,  mutta en koskaan pääosassa.  Lauloin protestia, hyppäsin pellenä,  sekoilin sörsselsöninä, aina muiden varjossa, toin paljon iloa muille,  mutta minua vedätettiin. Niin. Olin hauska mies,  joka kuoli köyhänä. En saanut palkintoja, eikä minua juhlittu,  vaikka suunnittelin patsaankin. Runoilijan huomautus. Simo Salminen oli suomiviihteen aliarvostettu monilahjakkuus. 
Lue lisää

Sitten minunkin voimani ehtyivät (Fredrika Runeberg)

Kestin paljon, kuten naiset kestivät.  Mieheni ihastukset, joita tuli aina uusia. Köyhän arjen, lapsilauman. Sairaan mieheni hoidin hautaan. Minua ei koskaan pyydetty kirjoittamaan,  mutta kirjoitin silti. Huomaamatta, öisin ja salaa. Silti kaiken surun ja murheen keskellä kirjoitin,  koska minun oli pakko. Sitten minunkin voimani ehtyivät. Runoilijan huomautus. Fredrika Runeberg oli J.L. Runebergin vaimo ja ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita. 
Lue lisää

Sydämeni löi viimeisen kerran

Ensiksi he sanoivat  minun kuolleen tapaturmaisesti, kaikki kun tiesivät  etten ollut enää tähtien suosikki. Ei se mikään tapaturma ollut, kaikesta meni pohja vuosia sitten,  jo silloin sydämeni kuoli,  se vain löi viimeisen kerran, kun istuin nojatuolissani takki päällä.  Olinhan lähdössä pois,  pois tästä maailmasta. Hiihto oli minulle ja kansalle pyhää,  sitä ei rangaistuksetta petetty. Runoilijan huomautus. Mika Myllylä oli suomalaisen hiihdon legenda ja on yhä.
Lue lisää