Minä en paennut (Algot Untola)

Kaikki muut pakenivat. 
Kuka Venäjälle, kuka minnekin. 
Minä jäin, 
Työmiehen viimeisen numeron tein. Yksin.
Minä en paennut, 
se olisi enää ollut turhaa.
He eivät oikein malttaneet odottaa, 
että olisivat päässeet ampumaan minut. 
Päätin auttaa, 
hyppäsin itse mereen. 
Sieltä minut poimittiin
kaikkien muiden vallankumouksellisten 
yhteiseen hautaan.

Runoilijan huomautus. Kirjailija Algot Untola kuoli epäselvissä olosuhteissa matkalla Suomenlinnan vankileirille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä olin vankien ystävä (Mathilda Wrede)

Olin ystävällinen kaikille (Puliukko-Arska)

Todempaa surra olematonta (Elina Taalasmaa)