Ja Valamossa lepään (Pentti Saarikoski)

Vieläkin he jättävät kyniä haudalleni. 
Rohkeimmat kaatavat viinaryypynkin. 
En minä niillä enää mitään tee.
Tulin Valamoon kuolemaan.
En päässyt sinne elävänä.
Lähelle kuitenkin. 
Kun kuolin, 
kyynel vierähti silmäkulmastani.
Elämä oli hyvää sittenkin.
Ja Valamossa lepään. Vihdoin.

Runoilijan huomautus. Pentti Saarikoski oli aikakautensa tunnetuimpia runoilijoita. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä olin vankien ystävä (Mathilda Wrede)

Olin ystävällinen kaikille (Puliukko-Arska)

Todempaa surra olematonta (Elina Taalasmaa)