He kutsuivat häntä valkoiseksi kuolemaksi

He kutsuivat häntä valkoiseksi kuolemaksi.
Itse hän ei nimestään perustanut.
Hän pysytteli vaiti ja hiljaa, 
aivan kuten väijyessään seuraavaa tappoaan.
Kärsivällisesti, pimeästä pimeään. 
Hän ampui yllättäen, 
kaukaa kuului enää parahdus, 
valkeuteen laskeutui hiljaisuus, 
jälleen yhden vihollisen elämä päättyi,
joka valui punertavana valkeaan hankeen.
Kuin peto uhriaan 
hän taas väijyi, 
yhtä luonnon kanssa,
maailman kuuluisin kuoleman lähettiläs, 
Simo Häyhä,
ja he kutsuivat håntä valkoiseksi kuolemaksi.

Runoilijan huomautus. Simo Häyhä on yhä maailman paras tarkka-ampuja. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vapaaehtoisen kuolema

Taas kaatui Ukrainan aroilla suomalainen. Aivan kuin esi-isänsä maailmansodissa. Sotimassa puolesta toisten. Veteraani hän ei ole, palkkasoturi, palkka pienenlainen. Kukaan ei tiedä, mennyt on heitä kuinka monta. Ennen heitä ihailtiin, kohta kuolemastaan ei raportoida. Aika ei ole armon kaltainen. Se unohtaa sankaritkin. Tämä on meidänkin sotamme, heille kerrottiin. Siihen he ehkä uskoivat, mutta Suomi korvissaan he eivät kuolleet, kaukana kotimaastaan, yksin. Ajoiko heidät kuolemaansa halu puolustaa tuhottua maata, seikkailunhalu, halu kuolla kunnialla? He eivät meille sitä kerro. Ei sodasta palata aina elävänä. Rikki vähintään.
Lue lisää

Arndt Pekurisen kuolema

Viimein he ampuivat minut kuin kapisen koiran.  Tappamistani oli kierrelty ja kaarreltu,  minua oikeuksissa ja vankiloissa pidetty, kunnes se viimein uskallettiin tehdä. Se alkoi jo vuosia aiemmin  kun kieltäydyin aseista.  En suostunut tappamaan.  Muut antoivat periksi, hylkäsivät minut. Tappamaan he eivät minua saaneet, eivät koskaan. Minä tulin tapetuksi,  mutta seisoin sanojeni takana.
Lue lisää

Nainen kuin Armi

He sanoivat: Voi, kun kaikki naiset olisivat kuin Armi. Viattomia ja kauniita, turmeltumattomia, kedon kauniita kukkasia. Ja sitten jatkoivat: Voi, kun heille ei kävisi kuten Armille. Eivät rakastuisi onnettomasti. Eivät alkaisi juomaan.  Eivät kuolisi yksin ja onnettomana, kaunis turkki päällään, mutta muuten sielu alastomana. Mutta minulle kävi niin, Armille.  Runoilija huomautus.  Armi Aavikko on kaikille tuttu missi ja hänen kohtalonsa traaginen.  Jos pidit runosta, tilaa seuraavatkin runot sähköpostiisi.
Lue lisää